Kirjoitin kokonaisen piiiiitkän vuodatuksen, piiiiiiitkästä aikaa ja sitten se katosi. Harmistus!

Olisin siinä vain purkanut turhautumista, sydämen kipua, kun rakas ystävä päätti kääntää minut oman tötöilynsä syntipukiksi, vain siksi, että kerran päätin sanoa Hänen olleen väärässä. Asiassa on puolensa. Rikkirepivällä riidalla saadaan suhde etäiseksi, silloin ei sitä tarviste sen enempää kasvatella, voin edetä nyt.

Lienen ärsyttävä ihminen.

Olen nimittäin täydellinen, vaikka en itse tiedä sitä, omasta milestäni olen aika vajavainen ja rimani hipovat aina liian korkealla. Ei en olekaan narsisti, siitä minun ei tarvitse huolehtia, asetan toiset monesti edelleni, kunnon narsisti ei tee niin. Olen sen sijaan perfektionisti.

Isti tai nisti. Ihan sama. Riita sattuu. Sydän on levoton. Ja kun luin viime vuoden kirjoitukseni, ei mikään ole juurikaan muuttunut: yhtä kiire, samassa tilassa kokonaisvaltaisesti.

Lähden elokuviin.