Peikkometsä oli paikallaan. Vanhan torpan kätköistä löytyi aarteita. Luulin, ettei siellä vintillä voi kävellä, mutta kesti katto faijan painon. Odotan hetkeä tutkia sitä kaikkea. Pari laatikollista kirjoja 1800-luvun lopulta ja parit fiinimmät silkkikengät odottaa siellä kera lepakoiden.

Musiikkituulia kuulostelen ja tutustun ihmeellisiin uusiin ihmisiin.

Huomenna ystävällä on näyttelyn avajaiset, ihanaa tulossa.

Sitä ennen monen monta asiaa. Pari jotka kaatuvat päällekin kohta. Kele! Sitä tekee kaikkensa, ei silti tunnit riitä.

Kaiken kaikkiaan hyvä olla, vaikka toissaviikkoisen pyörtyilyn jälkimainingeissa olen ottanut iisisti. Kaipaan jo pientä kuntoilua, jokohan sitä uskaltaisikin.

Huomenna on ihanaa tulossa.

Tänään tovi tavallista. Kaikkein ihaninta. Poikasen koulupäivän päivitys kera lettujen.

Simmosta.