Kai sitä on nyt sitten päivitettävä, ettei jää nuo mustasukkaisuushuurut olemattomasta päälle.

I will survive :)

Taas on kiirettä. Ehkä siksi ne harhat ryhtyivät vellomaan taas, kun oli liikaa aikaa itselle. Ehkä... Muttei siis enempää siitä. Ei jaksa enää. Eikä se mitään hyödytä.

On vomissain!

*hiljaisuus*

Mä vahva oon!

Ei tämä itsesuggestio toimi, kele! Ravistelen vanhaa pois yltäni ja katselen taas haikeasti sitä Jeesuksen näköistä poikaa. Toivoisin olevani jotain enemmän, tai vähemmän, riippuen kuvakulmasta. Mutta nautin kun saan hänet hymyilemään. Joidenkin hymy on tärkeämpi kuin toisten. Niin suora katse sattuessa linjalleni, niin ihmeen suora!

Me kasvamme tässä koulussa joksikin enemmän. Puemme päälle mystisen roolin. Jospa vain tietäisitte... Sen takana on joukko tavallisuutta, hurttia huumoriakin ja muutama eksynyt sielu.

Koska palvelu osoittautui toimivaksi: Tänään rukoilen kaikille jonkun jota rakastaa. Mutten itselleni, se tulee jos on tullakseen ;)