Pieni ja urhea IsoPoika sai eilen neuvolan Neuvojalta kouluunpäästötodistuksen ja piikit. Istui siinä ison isänsä sylissä niin pienenä että. Valitsi neulan lähestymispisteeksi olkavarren, koska on jo iso poika. Voi miten meitä isoihin kenkiin laitetaankaan, niin pienestä, muistan jotain menneisyydestäni, Iso tyttö.

Tänään aamusella esitteli ylpeänä mustelmaansa Hänelle, joka asiaankuuluvasti ihaili tuota mieheyden voitonmerkkiä. Oli pakko elvistellä parvelta, että tänään minä saan isomman neulan suoneeni ja lahjoitan verestäni tarvitseville. Ei ole muuta joulupatoihin antaa.

Ja tuon Ison pojan/ Suuren rakkauteni vaatekoko huoletti. Olin nähkääs ostanut jo pehmeitä paketteja, niitä tylsiä. Tarkistin vaatteiden kokoa mielikuvalleni pojasta ennen paketointia. Pojan nähtyäni tarkistin mielikuvani pojasta. Mielikuva on kymmenisen senttiä lyhyempi. Pehmeissä on sen verran kasvuvaraa. "Köyhän vaatteet ovat aina liian isoja tai pieniä. Rikkailla varaa sopivaan." -mummi taisi tokaista joskus.

Toivontuottajien jouluradiosta: "Faijaaaa! Kyl hevarillaki o joulu!"