Pääsin tänään potkimaan peikkometsän rajapyykit ja sisälläni vahvistui se mitä haluan. Se on se mitä haluan, siksi haluan työn, jotta voin ostaa sen pois kuleksimasta, perikunnalta taakan. Se on sitä siksikin, että näen itseni siellä, siinä korviin sattuvassa hiljaisuudessa uuden saunatuvan kuistilla aamun ensisäteiden noustessa taivaan rannan takaa, hetkessä kun yöperhot kuolevat. Lämmitän käsiä vinttynyt villapaita päälläni kahvikupin lämmössä ja mietin, josko nukkuisin tovin, ennen kuin jatkan taas tarinaa. Voisin yhden kirjoittaa paikan lempeistä kummituksista.

Minä tiedän jotain mitä haluan. Löysin intohimon.

Peikkometsässä tuoksui kevät, kuulin linnun vislaavan ja vastasin sille. Lintu kävi katsomassa, muttei minusta taida olla soitimelle.

Kukaan muu ei nähnyt niitä neljää perhosta jotka minä.

Tiedätkö kenen symboli perhonen on?

Valoa.