Kesä vanhenee. Kohta on jo poisnukkumisen aika. Peikkometsässä sen huomasi. Sirkat olivat kasvaneet jo aikatavalla ja treenailiva elokuista konserttiaan varten ajoittain alkuiltoina. Erityisesti silloin kun ei satanut. Ihmeellisin muutos oli Juhannuksesta se hiljaisuus. Pesueet olivat jo poislentäneet ja uupuneet pikkulintuset viettivät mökötyshiljaisuutta. Ei tarvinnut enää sanoa mitään, kehenkään vaikutusta tehdä. Ja sitten siihen hiljaisuuteen iski joka yö muutaman tunnin täydellinen pimeys. Hiljainen pimeys. Melkein pelottavampaa kuin marraskuussa, silloin ainakin tuuli ulisee puiden latvoissa. Heinäkuun öiden hiljaisuus on kauhuelokuvien hiljaisuutta.
Pupusteleva ihanainen piipahti minun ja Pitkänhuiskean mökkiarkea piristämässä lapinmiehensä kanssa. Olipa meillä kivaa. TrivialPursuit mestariksi nousi lopulta Pitkänhuiskea.
Nukuimme vieretysten ja muutakin. Puhuimme ja taisimme riidelläkin. Pitkänhuiskea nussi Frida Kahloa ja minä luin Dostojevskia. Viime kesänä aloitettu kirja jäi edelleen kesken. Lähtiessä melkein ajoin tuon päälle. Sovimme, että tästä lähin hän on sisällä autossa kun olen puikoissa ja auto käynnissä.
Paluu väsytti ja pelottikin hieman. Näin stressiunia. Tai sitten se oli liskojenyö -tuli koko viikko tissuteltua. Ruotu ei enää odota. Se tuijottaa minua Jeesus magneetista jääkaapin ovesta: " You must be guilty of something".
Kommentit