Se suurin ressikimppu on nypätty nyt pois. Tuokion olen rauhassa. Seuraava harjoitus-sessio saattaa muodostua mielenkiintoiseksi, ottivat yhteyttä yllättävältä taholta.

Mutteivät kustantamosta. Sen kilpailun voiton vei siis joku toinen.

Lapaluiden väliin on pesiytynyt kiristys. Vetää hartialihaksia solmuun tuo. Osansa tässä koneella istumisella, liikunnan puutteella ja sukkapuikkosulkeisilla. Kohta on joulu ja sen jälkeen saa sen tuokion levätä. Ilmoittivat koulusta: "että hyvää joulua vaan, että muistathan kaiken sen mitä kevään aikana sinun tulee suorittaa, kirjoittaa ja palauttaa, että koeta rentoutua, että jaksat. Tässä koulutuksessa me eritellään kansankynttilät halvasta steariinista, että hyvää ja rauhallista joulua, ettei stressiä, mutta turhan monelta jää hommat roikkumaan ja kesken, että koittasit sinä nyt edes suoriutua, kele, ei me tätä hommaa huviksemme tehdä, vaan teidän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Että hyvää taukoa vaan, vaikkei me sitä mieluusti pidetä. Olis, kele, Manu saanu poistaa Joulunkin, silloin kun noita pyhiä rukattiin, tässä oo aikaa lorvailla kellään, kele..." -tai noin minä sen luin.

Ei ole ihme, että kiristää.

Anakinin valomiekka oli sininen, ennen muuttumista Darth Vaderiksi. Luken harjoitusmiekka oli myös sininen. Yodalta tuli perintönä sitten se vihreä. Minä pukeuduin tänään mustaan ja punaiseen. Hengityskin rohisee. Onneksi joulun aikana ainakin periaatteessa kylvetään hyvyydessä.

Toivoa on.