Tänään pesen jalkani. Otan jalkakylvyn ja liuotan suoloisessa, suloisessa vedessä varpaitani tovin, rentoutuen, unohtaen ja muistaen. Kuivaan jalat ja pehmennän monta kovettumaa raspilla ja viilalla, tuksuvalla voiteella. Kovettuneille kantapäille on oma pehmentävä voiteensa, vaikkei se minuun pure. Tai helpottaa vain hetkeksi, kunnes kovettuvat uudelleen, pirut. Ja taas hoidan ja pehmennän. Niin on tehtävä, vaikka uurre uurteelta kokemukset kirjautuvat ja kovemmin kovettuvat kantapäihini elämä.