Laitoin kalenterin kuntoon. Tiedän elämäni rytmin ensi Tammikuulle asti. Hassua. Koskaan aikaisemmin en ole täyttänyt kalenteria näin pitkälle aikavälille. Se luo turvaa, mutta myös hektisyyttä. On vain opeteltava nytten sitten rentoutumaan niinä päivinä kun kalenterissa on merkitty suuri raksi: sulkea puhelin, olla aukaisematta tietokonetta, ainakin olla katsomatta sähköposteja, pahuksen sähköpostit.

Työtä piisaa, siitä ei pääse mihinkään.

Kohta tulee ihania söpösiä kuhertelevia vieraita, toivottavasti sen toisen kieli pysyy omassa kurkussa vierailun ajan. Muistan tuon ajan ja olen himppusen kade, vain siitä ettei itselläni ole, vain himppusen.

Päivitin tunnin verran pitkänhuiskealle elämääni nyt. Tietty rentous on varressa tässä. Mukavaa suorastaan. Täytyy muistaa tuo "pyöreäkulma" huomisen varalle:

Lähdetään peikkometsään jo nyt jussin viettoon siskon kanssa. Sisko on mainio tavassaan etukäteen asioita hihkua, odottaa. Sitten itse tilanteessa kuitenkin on kaikki pielessä: jäätelö ei ollut sitä mitä piti ja kuitekin sataa. -mutta yhtä kaikki, reissu sujuu omalla painollaan. Pitkänhuiskea liittyy seuraamme keskiviikkona ja puolet suvusta to ja pe. Sitten on hurjat bileet. Taustalla raikaa viiskytluvun rokki tai jonkinmuotoinen suomi-iskelmä, puidaan ne samat vanhat jutut ja jännätään saako Faija sydärin kun menee toisen päivän ryyppäämisen jälkeen saunomaan...

Siitä suoraan suuntaan töihin.

Semmosta, eikä mitään. Kiitos, jos luit, he!