Olin ilmeisesti ehtinyt syksyn aikana koukkuuntua tuohon kiireeseen, sillä tänään, aikani tässä tyhjyydessä leijailtuani, tyhjyydessä, joka luo levottomuuden, kun ei vaan kestä toimettomuutta ja ajatusta, ettei ole mitään, aikani tässä leijailtuani täytin kalenterini kevään osalta. Merkitsin sinne ensi kevään menot, jotka jo tiedän ja kun selailin täytön jälkeen sen nyt täydet lehdet, huomasin katselevani juhannusta lämpimässä onnen tunteessa leijuen. -Pelottavaa! Olen stressinarkomaani, kärsin siinä hetkessä, mutta en osaa olla ilman, tai osaan, mutta irtautuminen, voi miten se on vaikeaa...

Suurin rakkaus kasvattaa kovalla tohinalla uusia etuhampaitaan. Harjasin ne tänään puolestaan. Minuun iski valtaisa hellyyden puuska, kun olin vahdottanut tuon hiukset ja käärinyt lämpimän suihkun jälkeisestä shokista kärsivän vielä pienen ruumiin pyyhkeeseen. "Jotain varpusmaista..." -kaikuu korvissani. Joissain miehissä on sitä ajoittain, pojassani tovin enemmän, toivon. Etuhampaista on tulossa suuret, muuttaa ilmettä, muttei sitä hymyä, joka valloittaa. Iltainen hetki venyi pitkäksi. On tullut tavaksi lukemisen jälkeen vielä jutella niitä näitä. Hän kiipeää makaamaan selkäni päälle. Tänään vaihdoimme toistemme energioita. Suuren rakkauden kämmenissä on uskomaton lämpö, kokoonsa nähden.

Nyt on joulupukinpajan aika, se aukeaa asunnossani näin iltasella, ja on pystyssä jouluviikon. Askarrellaan paskarrellaan, heh.

Sain joulun tuntua hieman tänään, kun hoidin roikkumaan jääneitä juoksuasioita kaupungilla. Asemalla on kova lähdön tunnelma, minäkin pidän siitä. Kohta stadi tyhjenee ja kaikki hesalaiset lähtee pyhiksi koteihinsa maaseudulle. Ihana hiljainen stadi...