Ajoittain heitetään silmille se kaikki mitä ei haluaisi nähdä, jotta näkisi.

Vanha ystävättäreni soitti. Pitkäaikainen pusertelu on tuottanut tulosta ja on tiinenä tuo. Jaaritteli ensin niitä näitä, kaikkea siitä mitä hänen läheisyydessään olevilla ihmisillä tapahtuu. Ollaan siinä iässä, että nekin, jotka erosivat ensimmäisenä tekevät toista satsia. Ja ne muut. Ensi vappuna on perhepiknikki pop synnyinseuduillani kehä ykkösen kainalossa. Ja sitten oksensi varsinaisen asiansa. Kivaahan se oli kuulla ja olen tosi onnellinen puolestaan. Heidän jos kenen soisin olevan vanhempia ikuisesti.

Itse ilmoitin kipuilevani sittenkin nopeasti saadun gynskä-ajan kanssa. Tänään vaihdan kierrukkani uuteen. Se tarkoittaa viisivuotissuunnitelmalle pohjaa, aikamoista pohjaa itseasiassa. - Niin, saahan sen sitten halutessaan pois, mutten minä taida haluta, kai?

Viime syksyn vihatuin ihminen elämässäni tupsahti myös silmilleni yllättävässä tilanteessa. Tai ei nyt niin yllättävässä. Alan naisiahan me molemmat. Olisin voinut tervehtiä, sattuma huusi sitä, mut en sitä tehnyt. Tilaisuuden loputtua, suljin silmäni ja odotin kunnes kaikki kahina olisi hiljantynyt, jottei katseet olisi kohdanneet, tai olisi kummallekkaan tullut tarvetta sanoa jotain... Niinpä niin, minkä taakseen -sen edestään, niinpä.

Ja virtenä soi Rakkauden ylistys.