"Syyskuu, syyskuu, minne hänet vee-e-eit, syyskuu, syyskuu, tuuli vastaa ei."

-hector (?)

On soinut päässä näinä aamuina.

Parvekelasit huurtuivat kosteudesta eilen illalla. Sisäpuolelle sai hienon valon kynttilöillä. Kynttilöiden avulla jaksaa tulevan.

Haikea olo. Siivotonta sisällä. WTD-lista hävyttömän pitkä. Osa painaa niskaa. Valonpilkkuja: ystävän mahtavan hieno taidenäyttely avattiin ja sen seurauksena tuli otettua, mutta hyvässä seurassa. Musiikki virtaa, mietin vielä onko se mikä virtaa Lontoon ihmeestä Minua? -seuraamme tapahtumien kulkua. Pääasia on hieno fiilistely kyseisen hepun kanssa. Uskomaton ote: tiukka, periksiantamaton, joskus jopa hyökkäävä, jotta saa pumpattua näkemänsä potentiaalin, Valmentaja-ainesta! Töissä käväisin toisilla mestoilla, luonnon helmassa ja pääsin Asiaan, tuntui hyvältä. Lisäksi tilan antaminen itselle, luvan kanssa on taas tapetilla.

Alla olevan kuvan otin toissaviikonlopulla peikkometsässä, kun oli tulitauko hirviökärpsten hyökkäyksessä. Sopii näihin väreihin.

Maa on nii-in kaunis!