pari kuvaa viikonlopusta:

joku oli ajanut potkukelkalla karille :)

Hienot peikkoportaat!

Kauhua jäkälässä!

ja löytyi naavaa...

Ja kotomatkalla Juice lauloi: "Ihmissydän ajoittain, kasvaa naavaa taikka kaarnaa..."

Oli hiukan haikea fiilis lopulta sydämessä. Jotenkin tyhjä. Kotomatkalla huokailin syvään, syviä huokauksia ja huokailen yhä. Ehkä tämä menee ohi, ehkä... Itsetunto ongelmaa pään yllä pyörii, kehää kiertää, ei mene pois, haluanko edes?

Ja käskivät säköpostitse tekemään valintaa, mikä on tärkeää: pohtia jo tuhat kertaa pohdittua, olkoonkin että tärkeää ammattikuvaan liittyvää pohdintaa, vai rentoutua ja matkustaa, lomailla ja nauttia tämän kaiken jälkeen ja ennen sitä kaikkea. Käskivät tekemään valintaa, vihjaten, ettei se olisi minulle selvä...

Kele!