Aamulla oli taivas kuin negatiivi, pilvet hohtivat sellaista vaaleanpunaista väriä, että henki salpautui, etenkin kun se törmäsi varsin rajusti siihen syttyvän taivaan turkoosiin, siihen, kun yön tummuus on jo valunut taivaanrannan taa.

Pieni mieskin sitä hihkui, tuota maalausta, meidän taivaalle laitettu, sillä hektellä, kun vien hänet hoitoon.

Hiljalleen pilvien väri muuttui kultaan ja turkoosi tummemmanpuhuvaksi, yhä harmaammaksi. Siinä välissä oli pilvien reunat kirkkaudella kullatut, taivas, huokaisin kun hiljaisuudessa, hengityksen huurutessa juoksin arkeen.

Nopeasti synkkeni. En nähnyt vilaustakaan auringosta itsestään. Näyttäytyi vain noissa väreissä... ja nyt, noissa harmaan eri sävyissä :)

Viime yö oli suloinen. Olen pöhkö. Olen rakastunut, edelleen, Sinuun!