Hyppään taas oravanpyörään. Tämä vaikuttaa erilaiselta. Vastaanottivat minut ihanasti joukkoonsa ja mikä parasta, koin jo olevani oikeassa paikassa. Innovatiivisuus ja luova mieli on arvossa tuolla, siksi minäkin. On se hämmentävää, kun jo puolen tunnin jälkeen ehdotellaan, joskso sitten tykkään työstä voisin kernaasti jatkaa oikeasti sitä, eikä vain näin harjoitellen.

100tunnin työpanos on lopulta aika pieni, se ei ole kolmea viikkoakaan työaikalain puitteissa. Opiskelija katsoi sitä ensin kauhuissaan, mutta innovatiivinen mediatyöläinen ei lainkaan. Oli niiiiiiin hyvä idea olla menemättä täksi väliharjoitteluksi kouluun.

Julkinen sektori on jo masentunut. Sille tarttis tehdä jotain. Koulut ja seurakunna kaikki samassa harmaudessa kulkevat. Mistä se johtuu? Pienistä asioista saa duunarille hymyn. Arvostus lienee se suurin arvo, mihin se katosi. Osoitetaanko sitä pätkätyöllä ja palkan puolittamisella, eipä juuri, vain hymyt hyydytetään. Ja sitten kun kaikilla on otsa rypyssä on sillä osallakin, jolle noille asioilla ei ole väliä ja sitten lopulta katoaa ilo koko työn tekemisestä ja "nuori mies on hautaan valmis jo."

No, päivän kokemuksella tässä painitaan. Mutta mukavalta tuntuu, kokeilla työelämää ja huomata, että sen oravanpyöränsä värin ja vauhdin saa itse valita, siihen voi vaikuttaa ja työtä voi tehdä onnellisenakin.