Pohdittiin ihanaisen kanssa postailua, yritettiin taas motivoitua. Tämä on jostain syystä jäänyt. Itse kullakin, huomaa, kun vahtailee, niitä joita yleensä vahtailee, eikä päivityksiä vain kuulu ei tule.

Mistä kirjoitaa, jos tuntuu että ei ole oikein mitään asiaa? Olen huomannut itse ryhtyneeni enemmän vuodattelemaan omia vaivojani ja "mitä tein tänään"-tyyppisesti kertoilemaan juttujani: ketä kiinnostaa! Ja kuitenkin tekee mieli jostain kirjoittaa...

Pahus.

Kaiken kaikkiaan, tänään oli jotenkin vain helpompi hengittää. Sellainen tunne, kun lähtee töistä, eikä huomiseksi listalla ole juuri mitään, kalenteri on ajan tasalla ja hommat on käsineissä, jotka ovat näkösällä, ei hukassa. Jotenkin uskon selviytyväni.

Kaiken kaikkiaan. Aamulla Hänen pitkät kutrinsa kutittivat minut hereille, ei sitä voi muuta kuin hymyellä koko päivän.

Peikkometsän torpan tuvan pirttipöydälle jäi perhoskirja. Pohdin kuumeisesti mitä lajiketta oli se isohko valkoinen perhonen, jolla oli aavistuksen verran mustaa raitaa siiven päässä ja kauneuspilkku. Näin sellaisen perjantaina, kun kävelin hautausmaalle?