Taas se oli vetänyt lukua taaksepäin, kele! Mun mielestä oltiin jo jossain 1750 ja on muistettava, ettei tämä ole ensimmäinen kerta.

Ihan sama. Menee tässä muistakin laskuista.

Arkea. Kuolemanlinja lähestyy. Deadlinea pukkaa. Lupasin opiskelukaverille tehdä pari tekstiä yhteen lehdykkään huomiseksi -aikaa on ollut kaksi kuukautta eikä ole vieläkään mitään paperilla. Ja jotta saan vanhasta duunista jotain käteen tänä kesänä olisi hyvä saada tuotoksia siihen kuosiin, että niitä kehtaa lähettää eteenpäin. Jäävät ne pomot lomalle, että sen jälkeen on tuohta turha tivata ennen elokuuta, kele!

Ja mihin sitten kulutan arvokasta aikaani.

Jo kertaalleen lähdin sieltä suurieleisesti lätkimään, deittihelvetistä, mutta nöyränä palailin, tätä ihmisenkaipuutani parantelemaan.

On yö ja edessä pitkä sellainen. Taidan tuijottaa töllöä tovin ja sulkea nettipalvelun, laittaa Frankin Sinatraa taustalle ja vain puurtaa, pakkohan se on, kele!