Pitkänhuiskea ei taida myydäkään lainaamaansa kameraa mulle, vaan katseltuaan amatöörisiä tuotoksia tovin, veti syvään henkeä ja sanoi kameran olevan niin hyvä, ettei raaski luopua siitä. Vai minäkö se olenkin, alottelijan tuurilla tai luonnollisella lahjakkuudella. Yksi muistikortti täyttyi, kun hiiviskelin sunnuntai iltapäivän perhosten perässä pajukossa. Kyllä tuo kuvaaminen on ihmeellistä, kertakaikkiaan.

Tänään on ollut harmaa, mutta energinen päivä. Töitä paiskittu niskat jäykäksi ensin koneella ja sitten imuroin ja järkkäilin (jatkankin vielä) tätä uutta asuntoa. Kouluun liittynyt stressiahdistus on sulamassa jäsenistä. Hyppelehdin täällä Jupiterin ja Europan vaikuttaessa vuoroin toisen, vuoroin toisen vetovoimaani. Syöpöteltiin suuren rakkauden kanssa pääsiäisestä jääneet viimeiset suklaamunat.

Kesä tulee!