Sattumilla meitä ohjaat

 

elämän valo hajoaa haloksi

sumentaa entisestään piirin

sattuu syvälle

ei kanna

 

kun lyö kädet lopulta yhteen

huutaa avun ilmoille

silti epäilee

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

silloin vastaa

 

ei ihmisen äänellä

ei kuvilla

ei teoilla

ei

 

vastaa kutsuna kuin kaiku

 

kun katsoo sisimpään

sattuman sanat tyhjässä kädessä

merkityksen leimat viivoissa

tietää

 

näin sen pitikin mennä