Pakkanen perkele palasi.

Päätettiin pojan kanssa pitää vapaapäivä. Jätin ilman minkäänlaista omantunnon soimaa luennon väliin ja selittelin sen aamulla itselleni, että luen sitten päivällä. Kello lähenee alkuiltasta ja kirjoihin ei ole kajottu. Soi niin maan perusteelliseti.

Käytiin pojan kanssa sissiretkellä viereisen leikkipuiston pulkkamäellä. Poika laski mäkeä kerran ja se riitti. Viima puri kaikkien vällyjen lävitse sukkahousuihin asti. Jäisten sukkahousujen kipristely ihoa vasten tuntuu aika ilkeältä. Auringossa oli hetki siedettävää, mutta pojan poskien paleltumisvaarassa oli juostava Mäkiselle...

Ihanasta valosta huolimatta laitettiin kaihtimet kiinni ja vahdattiin yksi piirretty.

Sen jälkeen poika on kasannut legoja ja minä muistellut menneitä vanhan kouluni nettisivuilla. Koulun lehden vuosittaiset kaksi numeroa muistuttavat liikaa toisiaan. Joulu-numerossa abit antaa aapisia koulua aloittaville ja kevät-numerossa on taas treenattu joku musikaali. Naamat pysyvät samoina ja ne ranskankieliset runot.

Mitähän sitten tekisi?