Tänään on kovin tyhjä päivä, pitkään ollut. Ei oikein ole mitään sanottavaa. Huomaan kirjoitaneeni laidasta laitaan asioista ja ihan kohtalaisella menestyksellä, tyytyväisenä itseeni. Nytten vain on pää niiiiiiin tyhjänä huikeasta sarkasmista tai mielettömästä filosofoinnista.

Syynä lienee tuo taide-kulttuurimatkailu mitä Ihanan ystävän kanssa harjoitimme. Keskiviikkona sukelsimme Emmaan 8-) ja Perjantaina kiipesimme Tarvaspäässä I.K. Inhan kuiskiessa seiniltä ajatonta runouttaan kuvissa. Gallen-Kallela ei siihen päivään riittänyt, vaan täytyi, oli pakko täyttää aivoja lisää ja kurvata Hvitträskiin ihailemaan hääryijyään, Eliel Saarisen tupaan astua.

Ei siis ihme, nyt ymmärrän, ei ihme.

Ikeasta ostin kaksi uutta mattoa ja Ihana ystävä yhden.

Ja jottei päässä enempää uutta ideaa syntyisi, ettei tyhjyyttä ajatella muodostuisi, vien Suuren Rakkauteni tänään Ateneumiin. Marssimme sinne Kunnaksen Koirien Kalevala kainalossa ja etsimme ne alkupeäiset Gallen-Kallelat.

Päivä täydentyy tankkauksella Mäkisellä. Poika tykkää juustohamppareista, niin kuin Elvis.