Rukous arjessa:

Istun pyyhe päällä tämän keittiön pöydän äärellä ja kirjoitan. Mietin -en mitään. Ei jaksa. Syksystä alkanut pyöritys sen pitkän pakkoloman päälle on hiljenemässä. Otan omaa lomaa. Sillä, Luoja, työsi alkaa kohta toden teolla minussa, minun kauttani ja aina.

Suurin syyllisyys pyörii sen ympärillä, että en ole tehnyt niin paljon työtä sen työn eteen, joka tässä välissä on. En ole ollut Kelalle kovin rehellinen, koska muuten en pärjäisi ja niin, muuten se menisi taas mahdottoman vaikeaksi. Raha painaa liikaa. Sen paino voi joskus sairastuttaa sydämen. Ja (huokaus) olisi täällä voinut siivota, tätä muuton jälkeä vähän silmistä kadottaa, jotta sunnuntaina olisi ollut mukavampi kotiin palata...

Pyydän nyt itseltäni anteeksi nämä syylliset ajatukset, tai oikeammin, pyydän anteeksi että yritän ne kadottaa, jotta voisin rentoutua. Anna rauha?

Lupasivat lumimyräkkää matkan varrelle. Toivon enkeleitä automme ympärille ja ajatuksiin oikeat ratkaisut tehdä. Autossa on nimittäin kesärenkaat alla. Peikkometsällä ollaan jo iltapäivästä. Ja siitä Kiitos, kiitos siitä retriitistä, joka alkaa, kun astuu auton ovesta siihen korvia vihlovaan hiljaisuuteen.

Suuri rakkaus on pari yötä isällään, kuiskaan joka hetki tuuleen kaipauksen.

Totisesti!