Tein eilen ihan yht äkkiä päätöksen. Se kiteytyi, kun viimeisen pitämäni harjoitustunnin jäljiltä juoksin bussiin (tai siinä mitään juostu, päiväsaikaan niitä menee niin harvakseltaan): kun ei ole kiirettä, niin teen sen tutkimuksen loppuun sitten syksyn aikana...

Tosin tuossa on vaaransa. en pidä asioiden siirtämisestä, koska sitten ne jäävät roikkumaan. Poikketena on hammaslääkärin varaaminen.

Mutta tässä on kuitenkin takarajansa, opintosuoritusoikeus.

Kaikenlaista kasaantuu. Selvitin eilen yösydämmelle asti parin roju-paperi-laatikon sisällöt, joihin olen kahden vuoden aikana tuupannut kaiken muka-tärkeän. Asiapapereita ja sen sellaisia. Puolitoista laatikollista heitin hitoilleen, aikaa urakkaan tuhraantui kolme tuntia. Lisäksi jokaisen paperin myötä pysähtyi johonkin muistoon.

olenpas minä kokonainen tätänykyä. Ihmeellistä. On ihanaa olla ihme.

Vaikka siitä runoilijasta ei ole mitään nyt kuulunutkaan...