Olen lillunut levottomuuden meressä pari viikkoa ja se kyllästyttää, taas...

Ensin on yksi asia, joka ohjaa johonkin suuntaan, osaksi tiedostamattani. Mutta muuttuu tiedostetuksi toisen tai kolmannen asiaan liittyvän asian tullessa vastaan, eikö? Neljännen asiaan liittyvän asian tullessa vastaan on jo pää pyörällä ja ryhtyy pohtimaan sattuman järjettömyyttä, herkempi ajattelee jo johdatuksen astuneen asiaa ohjailemaan, etenkin jos asioita tupsahtaa vielä viides ja kuudeskin.

Onko tuo kaikki sitten vain sattumaa, että jokin mistä on kiinnostunut saa asioita pyörimään ja kiinnostuksen syvenemään uusien ilmiöiden, asioiden mukana, syvemmäksi?

Tänään menin kirjakauppaan, kun olin keskustellut ystäväni kanssa elämäni yksitoikkoisuudesta. Löysin sieltä kirjan, jota ystäväni suositteli minulle aikoja sitten, sattumalta, tosiaan. Aloitin kirjan lukemisen ja siitä löytyi alkumetreiltä monta järisyttävän samanlaista ajatusta, jotka olivat vaivanneet minua, jopa ratkaisuja. Toinen ystäväni soitti minulle illemmalla ja puhuimme niitä näitä hänen elämänsä kummallisuudesta, kunnes huomasin toistavani kirjan viisauksia ja kehoitin häntä lukemaan opuksen. Samaisesta kirjasta puhuttiin satunnaisesti valitsemassani vanhassa aikakausilehdessä kuntosalilla sekä sitä sivuttiin televisio-ohjelmassa hetki sitten. Kaikki tämä yhden päivän aikana.

Nyt koen että minun on tarkoitus lukea tuo kirja. Koen jo nyt sen merkitykselliseksi ja elämääni, ajatteluani muuttavaksi. Toiselle sattuma on minulle johdatus.

Seestyn ja kantapääni saavat lisää pehmentävää voidetta. Vajoan sängyn pohjalle ja luen tänään pikkutunneille. Nautin siitä maailmasta. Viime kirjasta onkin jo tovi. Ehdin jo pitkästyä, kuvitella kaikkea turhaa, niin kuin rakkautta tai muuta levotonta elämääni. Suurin lahja kirjan löytymisessä oli, että seestyn taas hetkeksi, rauhoitun siihen mitä kohta taas tapahtuu...