Elvikset lentävät kohta taloudessani. Poika asetti magneettikuvat parven reunojen koristukseksi. On ikeanihmemetallia tuo. Elvikset lentelevät sängystäni, kun vaihdan vimmalla lakanoita puhtaisiin. Valitsin pussilakanoita myöten valkeat. Parvea on kohtalaisen vaikea pedata, etenkin jos niitä magneetti-Elviksiä on varottava. Voisihan ne poistaa ensin, mutta se tuntuisi huijaukselta. Poika toivoo äitinsä sängyn täyteen Elviksiä ja minä niitä poistamaan, eihän se käy.

"On jouluyö sen syvä rauha leijuu sisimpään...

-odottelen vielä joulun tunnetta. Huomenna analysoin sitten, yöllä, olinko sen saavuttanut. Kirkot ja kauneimmat jäivät väsymksestä väliin tänä vuonna. Koin hitusen joulunihmeestä, kun Tarja Turusen "En etsi valtaa loistoa" kajahti ilmoille ja valkokankaalle kasaantui kuvia maailmalta. Olin seremoniamestarina siinä, ei silloin tilaa liikutukselle. Analysointi siitä sainko tänä vuonna joulun tunnetta, on kummallinen tapa tuo. Analysoida toteutuiko odotukset vai joutuiko pettymään. Herra Taon oppi kantaa hedelmää tuossakin. Nyt en odota mitään, en siis voi pettyä  :)

...kuin oisin osa suurta kaikkeutta...

Eikö sen oivaltaminen ole tärkeää hetki hetkeltä, aina ja koko ajan, että olemme osa suurta kaikkeutta. Oma kummallisuuteni paljastui minulle, kun oivalsin, etteivät kaikki ole istuneet pikkaraisista asti tähtitaivaan alla siinä tunteessa missä itse olin ajoittain. Olla osa suurta kaikkeutta.

...vain kynttilä ja kultanauha loistaa hämärään, vain mielen joulu täynnä kirkkautta...

Paradoksia tuo, että hämärässä ja pimeydessä on valo, että kuolemassa on elämän ydin.

Se seitsemän vuotta vanha kuusi on mainio. Sen me koristelimme tänään. Pieni ihmeeni asetti suurimman osan koristeista kahdenkymmenen sentin säteelle toisistaan noin metrin kolmenkymmenen sentin korkeuteen, otti askeleen taaksepäin, katsoi koristelemaansa kohtaa ja totesi sen olevan täydellinen. Sain siirrettyä pari palloa ylöoksistoon ja kaikki olkikoristeet minne sattuu. Kahdenkymmenen sentin ala on kuitenkin edukseen kokonaisuudessa.

...Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen...

Tänään askartelin paskartelin hiukan lisää rasioita lahjoihin, jotka eivät sitten hyvällä tahdollakaan tulleet valmiiksi; imuroin ja auttelin suurta rakkautta huoneensa siivouksessa; tiskasin ja pesin kylpyhuoneen; käväisin kaupungilla ja metsästin tietynlaista viime hetken lahjaa siskolle, koska luovuin sukkaprojektista suosiolla torstai-iltana todettuani toivottamaksi yrityksen saada parin sukkia valmiiksi parissa vuorokaudessa, kun selkää särki ja oli hiukan muutakin puuhaa; Suuri-pieni Mies oli urhea sillä kävimme puolen tunnin sisällä kahdessa Aleksin verimekossa, Stokkalla ja lopulta Kampissa; piipahdin ystävän luona; Odotin ystävää luokseni; pilkoin rosolliaineet, tein vodkanhuuruisen suklaakakkuni ja sen pienen vadelmakiillekakun ykkösmurulle sekä mätihyydykkeen; pesin kolme koneellista pyykkiä, selvitin ne ja asetin kuivumaan kotiin, jotta tuoksuisi puhtaalta, en nimittäin jaksanut imuroida nurkkia; vaihdan kohta lakanat Elvis-sateessa.

...taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen."

-ja ajatuksesta liikutun, vaikken niin paljon kuin pitkäperjantaisin.

Ihanaa Joulua itse kullekin säädylle,

Pus!