Se alkaa hienoisina oireina. Sitä huomaa juoksevansa paikasta toiseen ennen ajatusta. Pysähtyä ei voi, sillä silloin ajatus saavuttaa, silloin voi ryhtyä pohtimaan onko tässä mitään järkeä.

Oravanpyörä ei ole lainkaan huono vertaus.

Paastoan minäkin. Perinteisesti, olen karkki ja suklaa "lakossa"!

Huomenna on toinen tämän kevään tentetistä, perjantaina toinen. Tekee mieleni karkkia ja suklaata...

Ei helpota stressiahdistusta se että samanaikaisesti kieltää itseltään periaatteen vuoksi jotain. Periaate on oma, kun kerran päätin... Pöhköä, mutta pitäydyn siinä.

Sen sijaan ostin muuta aivotoimintaa virkistävää mussutettavaa ja eihän triple-suklaa-courmé jätskiä lasketa "suklaaksi"?

Allekirjoitin tänään uuden kämpän sopparin. Näen sen ikkunat nykyiseltä partsiltani, käyn siellä palelemassa ja haaveilen kaikenmoisista uusista sisustusratkaisuista. Pesänvietti on kova. Toisaalta surettaa se kova päätös, jonka asunnon ottamisella tein: emme ole muuttamassa Hänen kanssaan yhteen. Ja taidan viihtyä tuossa asunnossa pitkään. Ensin se viisvuotissuunnitelma, jolla vahvistin oman napani pysymistä ja nyt tämä, ja kaikki muu alle viikon sisällä tapahtunut. Huh!

Kuukauden päästä ollaan taas ylikierroksilla. Samaan syssyyn osuu tutkielman tuottaminen ja esitteleminen seminaarissa, harjoittelun aktiivivaihe sekä muutto...

Kesällä toivottavasti istuskelen iltaisin hiljaa uudessa isossa olkkarissa ja annan sen ajatuksen ottaa vallan...

Toivottavasti sinne päästään, elimistökin kun reagoi jo.