Hän laittoi pohdintaa surusta pitkän postin verran. Hän on rakas.

Illalla konetta sulkiessa jokin käski vilkaisemaan vielä sen toisen postilaatikon ja haiku saksanmaalta huokaisi löytäneensä ne vanhat kirjeeni, joissa leijuu yhä parfyymini tuoksu. Vastasin vaihtaneeni tuoksua jo aikapäiviä sitten.

Sain tehtyä töitä. Eilen ja tänään. Opiskeluun liittyvää suurta suunnittelua, joka odottaa sitten lempeää tyrmäämistä. Ohjaajani on kuulemma niin lempeä, että ei sille löydy sanoja. Syvästi huokailevat vain nuo kollegat. Kuuntelin tovin yhtä palautekeskustelua ja jo ollaan eri maisemissa kuin sykyllä. Silloin se täti kulki sellaista ylinopeutta, ei kuunnellut ainoatakaan omaa kommenttiani ja oksensi omat ajatuksensa märehtimättä kokonaisina takaisin siihen pulpetille. Että näin. Todella kaksi laitaa tällä tiellä läpikuljettavana.

Tuli kiitos kannatuksesta -yhteen työnhakuuni, josta jo ehdin hiukan innostuakin. Enää en pääse edes haastatteluun, että näin. Tuskin ne muutkaan tärppää, muttei se haittaa. Onhan tässä tätä taas kylliksi. "asiat sujuvat omalla painollaan". Kohta kirjoittelen taas ihmetarinoita. Ymmärrän miksi moni hurahtaa rajatieteisiin. Minua kiehtoo tänään numerologia.

Njassa soitti Radio Helsingissä Johnny Cashin tarinan siitä miksi pukeutuu mustaan. Minäkin.

Palaan tuon turhan tutkimuksen ääreen, jolla osoitan yliopistotasoisen tajuntani, jotta olen kelpoinen siihen mitä en kuitenkaan taida haluta tehdä. Perkele! -kun edes löytäisi paikkansa.