Surffailin vähän netissä, sovin aikatauluasioita. Niiden sopimiseen menee yllättävän paljon aikaa. Meinasin tehdä hieman töitä, mutta jännittää hieman: On sohva tulossa.

Ostettiin se eilen Ikea-helvetistä. Ihana kamala Ikea. Se sohva oli valmiiksi laitettu noutovarastoon kärryille. Niitä oli siinä aika monta, siitä sitten napattiin ensin runko (niillä kärryillä) ja sitten se sopivin päällinen ja sitten se kaikki rullattiin kassalle. Ja kun oli maksettu se sama hökötys rullaillaan kuljetuspalvelun luukulle. Poika kysyi tarvitseeko kuljettaja kantoapua, se nimittäin oli omana veloituksenaan. Totesin ettei. Neuvoin ottamaan nokkakärryt. Tässä uudessa asunnossani on mahdottoman tilava hissi ja sohva menee sinne kuin häkä minkkiin kätevästi nokkakärryillä. Poika hymyili vinosti ja epäili. Lupauduin itse kantamaan sohvaani tarvittaessa, mutta käskin laittaa sinne lisätietoihin ne saatanan nokkakärryt!

Sohva tulee iltapäivän kuluessa. Ei voi mennä suihkuun, koska ihan saletisti tulevat juuri sillä sekunnilla kun on karvojen ajo kriittisellä hetkellä.

Niin, tässä voisi tehdä töitäkin, muttei vaan malta, kun kohta ne tulee sen sohvan kanssa ja sitten täytyy kuitenkin touhuta siihen päällistä ja istuksia sitä  ihailemassa. Selailen sen sijaan vaatteita katalogeista. Täytyy ostaa osamaksulla nekin, saakeli.

Totesin, että onneksi vaatemuoti on siirtynyt peittävämpään suuntaan. Ainakin hömppälän tämän kuun sadannessa osta-nyt-vielä-kun-tavaraa-riittää-ja-saat promillen-alennuksen -lehtisessä oli tunikoille pyhitetty kokonainen numero.

Tahtoo tunikan!

Pus