Olen häkeltynyt...

Parisen vuotta sitten, kaiken kaikkiaan kolme, jos oikein muistelen, ei mennyt kovin hyvin. Oli pitkään ollut mieli matalalla ja etsin jotain mihin tarttua. Oma elämä tuntui irralliselta siihen missä se eli. Marssin leffateatteriin kirjaston sijaan, ihan vain saadakseni muuta ajateltavaa. Päätin mennä katsomaan seuraavaksi alkavan päivänäytöksen, ihan sattuman valinnan mukaan. Elokuvan nimen perusteella en ollut aluksi innoissani lainkaan, luulin sen olevan joku huumejuttu. Mutta, voi pojat, sain muuta ajateltavaa ja todella, oma elämä löysi kiinnekohtansa ja maistui makealle sen jälkeen.

Elokuva oli Alejandro González Iñárritun 21 Grammaa.

Tänään marssin samaiseen elokuvateatteriin. Nyt ahditusta on kestänyt vain hetken, mutta sen hetken liikaa, jotain kiinnettä tarttis taas -ajattelin. Seinällä oleva digitaalinen-lista esittettävistä elokuvista, kohta alkavista, ei ollut käytössä. Kinopalatsi muuntuu hiljalleen Finnkinoksi. Tartuin flaieriin selatakseni tarjontaa, kun ohitseni meni mies ja kuulin ostavan lliput elokuvaan, josta en ollut kuullutkaan. Nimi kuullosti mielenkiintoiselta, katsastin sen kuvan ja päätin mennä katsomaan sen. Elokuva vaikutti tutulta... Ja aivan mahtava oli tuo. Tähän hetkeeni tervetullut, se jokin, joka vie taas eteenpäin.

Tuttuus selittyi, kun tarkistin asian.

Elokuva oli samaisen meksikolaisen Babel. -Suosittelen!

...edelleen hämmentyneenä...